Kontiotuvan kävijämääriä ja tuloksia

STEA-avustuksilla rahoitetut hankkeet ovat velvollisia raportoimaan toiminnastaan rahoittajalle vuosittain. Maaliskuun 1. päivä mennessä tuli raportoida tuloksellisuudesta. Tästä artikkelista voit lukea jotakin tunnuslukuja, sekä kyselyvastausten analysoinnin ja havainnointien perusteella saavutettuja tuloksia. Halutessasi saat koko tuloksellisuusraportin luettavaksesi lähettämällä pyynnön osoitteeseen: mirja.molsa@kontiotupa.fi.

Hankkeen toiminta tavoitti vuoden 2022 aikana 236 yksittäistä henkilöä, ja hankkeen kohtaamispaikassa käytiin vuoden aikana 3169 kertaa. Koko vuoden ajan tehtiin havainnointia kohderyhmän parissa sekä kuunneltiin heidän toiveitaan toiminnan suhteen. Kohtaamispaikassa oli myös mahdollista antaa palautetta ja toimintaehdotuksia koko vuoden ajan.
Havainnointien, palautteiden ja toiveiden pohjalta pyrittiin toteuttamaan toimintaa tavoitteisiin peilaten. Loppuvuonna suoritettiin Artsi-arviointioppaan pohjalta sovellettu kysely, joka julkaistiin hankkeen kotisivuilla, sosiaalisessa mediassa ja johon pystyi vastaamaan myös paperiversiona kohtaamispaikassa. Kyselystä tehtiin kolme versioita; kohderyhmän yksittäisille henkilöille suunnattu, yhdistyksille kohderyhmänä suunnattu sekä lapsiasiakkaille suunnattu selkomuotoinen kysely. Yhdistyksille suunnatun
kyselyn lähetimme myös sähköpostilla niille yhdistyksille, jotka ovat toiminnassa olleet mukana. Vastausten analysoinnin ja kävijäseurannan perusteella hankkeen toiminta on kohdistunut siihen kohderyhmään mitä on tavoiteltukin, ja prosessimittareilla mitatut tavoitteet ovat ylittyneetkin. Tuloksellisuutta arvioitaessa aktiivisuus kyselyyn vastaamiseen ei ole kovin kattava suhteessa kävijämäärään, mutta voi olla, että kyselyyn vastasivat juuri ne, joihin toiminta on eniten vaikuttanut. Koko vuoden ajan tehdyn havainnoinnin ja saatujen suullisten palautteiden perusteella toimintamuodot ovat olleet oikeanlaisia tavoitteiden saavuttamiseksi, tämä on tuloksena kohderyhmän aktiivisesta kuuntelemisesta ja osallistamisesta toiminnan suunnitteluun.
Yksinäisyyden vähentäminen eri ikäryhmissä on kyselyn vastausten perusteella toteutunut suurella osalla, ja moni on saanut ainakin yhden ystävän. Työntekijöiden havainnointien ja suullisesti kuuleman palautteen perusteella iloinen yhdessäolo ja nauru voimaannuttaa ja tuo hyvää mieltä koko päiväksi.
Suullisen palautteen ja havainnoinnin mukaan kohderyhmäläiset kokevat suurena hyötynä myös sen, että kohtaamispaikassa on palvelua ja neuvontaa käytännön tasolla arkisissa sekä viranomaisasioissa, koska
monet kokevat esim. kunnan tai sosiaalitoimen virkailijat liian kiireisinä tai byrokraattisina.
Kohderyhmistä lapset ovat suurin vakituinen päivittäinen käyttäjäjoukko, ja sitä kautta välillisesti myös lapsiperheet. Lapset kaipaavat koulun jälkeen turvallista seuraa, koska vanhemmat ovat töissä ja lapset kotona yksinäisiä. Kohtaamispaikan aikuinen on siellä käyville lapsille ensimmäinen aikuinen jolle hän voi kertoa koulupäivästään ja tunteistaan. Tälle kohderyhmälle hanke on tuonut mahdollisuuden viettää aikaa niin aikuisten kuin toisten lasten kanssa. Kokonaisia perheitä toiminnoissa ei juuri ole, mutta vanhemmilta on puhelimitse saatu positiivista palautetta. Ylisukupolvinen kohtaaminen mahdollistuu hankkeen tiloissa, kun siellä viettävät aikaa niin työikäiset, ikäihmiset kuin lapsetkin.
Tuloksiin voitaneen laskea myös hankkeen yhteisökoordinaattorin elokuussa saama Pohjois-Karjalan maakuntaliiton myöntämä Yksinäisyyttä vähentävä teko-palkinto, joka myönnettiin nettisivuille jätettyjen ehdotusten perusteella, eli kohderyhmä on kokenut toiminnan yksinäisyyttä vähentävänä ja se on
henkilöitynyt hankkeen koordinaattoriin.
Kunta pyysi keväällä hankkeen koordinaattoria toimimaan Ukraina-avun koordinaattorina vapaaehtoisen avun ja pakolaisten välillä. Tämän toiminnan myötä myös heidän kotoutumisensa ja integroitumisensa yhteiskuntaan helpottui. Avustamista varten luotiin sosiaalisen mediaan paikallinen Ukraina- apu ryhmä. Yhteistyö kunnan kanssa on ollut vastavuoroista ja toimivaa.
Yhdistysten ja hankkeen välinen yhteistyö on ollut myös toimivaa, mutta yhdistysten keskinäinen yhteistyö on kehittämishaaste. Toisaalta pienillä paikallisyhdistyksillä ei ole suuria resursseja eikä palkattua henkilöstöä, joten toimintojen järjestäminen on heille haastavaa.